Sydän särkyy, kun epäonnistuu ensimmäisen yrityksen kanssa

laura paananen

Sydän särkyy, kun epäonnistuu ensimmäisen yrityksen kanssa

Oli vuosi 2015, kun sattumalta päädyin Start-up kehtoon. Aaltoes vei mennessään ensimmäisestä päivästä lähtien. Ihailin kovasti jo oman menestystarinansa saavuttaneita nuoria yrittäjiä. Sen tuomassa alkuhuumassa, halusin kokea saman. Omalla tarinallani ja yhteisön voimalla.

2016 Perustin valokuvaajien markkinapaikka Bigturen tavoitteena voittaa valokuvauspalvelun ostamiseen liittyvät haasteet. Haasteet koskettavat sekä valokuvaajia että kuluttajia – ne olivat toisaalta käytännöllisiä, toisaalta ne kumpusivat laajemminkin valokuva-alaa koskevista muutoksista.

Työskentelin tuolloin yritysmyynnissä media-alalla ja kuvasin vapaa-ajallani perheitä ja häitä. Ymmärsin nopeasti sen, mikä hiersi niin valokuvaajia että kuluttajia.

Valokuvaajat eivät ole aikoihin rajoittuneet pelkkiin kivijalkamyymälöihin, ja näin ollen kuvaajien tavoittaminen on muuttanut muotoaan. Toisaalta laitteistojen hintojen laskiessa  kuvaajia on myös enemmän kuin koskaan. Hyviä kuvaajia on todella paljon, mutta ilman kokemusta sopivan kuvaajan löytäminen voi tuntua vaikealta. 

Valokuvaajien määrän moninkertaistuminen merkitsee erilaisten tyylien moninkertaistumista. Hyviä kuvaajia oli paljon, mutta kukaan ei ollut toistensa kaltainen. Yksi Bigturen keskeisimmistä tavoitteista oli valokuvaajien ammattitaidon takaaminen kuluttajalle. Valokuvaajan erinomaisuutta ei taata pelkällä tutkinnolla – valokuvaus on ennen kaikkea palveluammatti ja kuvaajien sosiaalisia taitoja tuskin voi kyllin korostaa.

Toisaalta halusin selättää ne käytännön haasteet, joita valokuvaajan valintaan liittyy. Kuvaajan saatavuuteen liittyy useita muuttuvia tekijöitä: paikkakunta, jolla kuvaaja kuvaa, palvelun hinnoittelu sekä aikataulut. Kuvaajien selailua ja vertailua haluttiin helpottaa tuomalla kaikki olennaiset tekijät samaan paikkaan. Kuvaajien jaottelu erilaisiin kuvauskategorioihin auttoi myös kuvaajien selaamista halutun valokuvauskategorian alla.

Palvelun takana työskenteli parhaimmillaan 20-30 innokasta nuorta aikuista, jotka kaikki halusivat luoda jotain uutta – yhdessä.

Palvelu syntyi 3 000 eurolla. Markkinapaikan perustamiseen en saanut ulkopuolista rahaa, joten sijoitin kaikki omat säästöni. Markkinapaikka ei olisi ikinä saanut päivänvaloa ilman siihen sitoutuneita ihmisiä, valokuvaajia ja tekijöitä. Näin jälkeenpäin olen mielettömän kiitollinen, että pääsin tekemään palvelua niin monen upean nuoren kanssa. Parhaimmillaan työhuoneessani istui sunnuntai-iltapäivällä kymmenpäinen tiimi, joka synnytti sisältöä someen, miettivät tapahtuma-markkinointia ja loivat videoita verkkosivuille. Tämän lisäksi Facebookkiin perustetussa työryhmässä hääri toiset kymmenen osaavaa nuorta.

Sydämeni särkyi, kun jouduin luopumaan ja myöntämään epäonnistuneeni.

Vaikka palvelu toimi ja toi valokuvaajille kourallisen tarjouksia ja keikkoja kolmessa vuodessa, sen tarina tuli päätökseen vuonna 2019. Markkinapaikkaan liittyi kolme suurta haastetta, joita en yksin pystynyt taklaamaan:

Haasteista ensimmäinen oli tekninen osaaminen. En ole eläessäni koodannut riviä ja sen vähempää ymmärtänyt seurata uusien palveludesignin aaltoja. Näin kaikki muutokset olivat sidoksissa ulkopuolisiin koodareihin ja samalla tuloihini. Palvelu ei kehittynyt vaaditulla vauhdilla.

Toinen haaste oli liiketoimintamalli. ”Mistä rahavirta syntyy?” On kysymys, joka minulle esitettiin joka kerta, kun kävin juttelemassa sijoittajille. En miettinyt loppuun asti sitä, kenen kukkarosta tulo tulee. Mainospaikat olivat liian vanhanaikainen malli ja palvelua ei voinut rakentaa pelkästään sen varaan. Vastaavasti kuvaajien sitouttaminen palveluun oli haastavaa provisio-mallilla. Eikä asiakasta voinut rokottaa korkeammilla hinnoilla, koska tämä löysi kuvaajan ja hänen omat hintansa Googlen avulla.

Kolmas haaste oli kokemus. Minulla ei ollut tarpeeksi kokemusta Airbnb:iin kaltaisista palvelubrändien rakentamisesta ja kehittämisestä. Tähän olisin tarvinnut yhtiökumppanit, joita en koskaan löytänyt. Silti jälkeenpäin koen suurta rohkeutta yrittäessäni mahdotonta ja sen yli.

Bigture oli rakkauskirje alaa kohtaan.

Kuluttaja näkee usein vain valmiit valokuvat – ei työprosessia valokuvauksen takana. Alan puolustaminen tarkoittaa kaikkien niiden tekijöiden nostamista esiin, joista valokuva-alaa tuntematon ei ole selvillä. Puolustaminen merkitsee myös sen ymmärtämistä, kuinka erilaista osaamista erilainen valokuvaaminen tekijältään vaatii: dokumentaarinen hääkuvaus vaatii erilaista otetta kuin potrettikuvaus, lapsikuvauksessa on kysymys hyvin erilaisesta asiassa kuin maisemakuvauksessa. Valmiit, onnistuneet kuvat ovat usein pitkän, monivaiheisen prosessin lopputulos.

Bigture yhdisti uudella tavalla valokuvaajat ja kuvaajia etsivät ihmiset. Se syntyi tarpeeseen, mutta aika ei ollut palvelulle vielä kypsä eikä minulla, nuorella innokkaalla tekijällä ollut resurssia kehittää palvelua ilman taitavia koodareita tai kumppaneita.

Laura
info@laurapaananen.com
No Comments

Post A Comment